Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Tuleeko musta taiteilija?

Taide on suuri osa mun elämää ja sillä on iso paikka mun sydänmessä. Rakastan piirtämistä, maalaamista ja keramiikkaa. Oon jo pienestä pitäen ollut taiteellinen ja piirrelly paljon. Mulle on myös aina sanottu että oon hyvä piirtämään ja maalaamaan, ja ehkä juuri siitä olen saanut sen itsevarmuuden taiteeseen. Tykkään myös todella paljon käydä erilaisissa taidenäyttelyissä. Olisihan se todella hienoa tehdä taidetta ammattina ja saada siitä elantonsa mutta on valitettavaa että sillä alalla on vaikea tienata elantonsa. Realistisemmin ajateltuna se voisi ehkä toimia sellaisena sivutyönä. Kuvataideopettajan ammattikin voisi olla ihan kiva. Se on kuitenkin varmaa että vaikka minusta ei tulisi ammatiltani taiteilijaa niin tulen silti aina tekemään taidetta.  Koska taide on mulle jotain mihin voin uppoutua ja vain olla ja tehdä. Taide on myös yks niistä harvoista asioista missä koen olevani hyvä, vaikka on välillä niitäkin hetkiä kun tuntuu etten osaa mitään. Oon huomannu kuinka pal...

Mua pelottaa

Mua pelottaa alkaa julkaisemaan näitä tekstejä mitä oon kirjottanu. Mua pelottaa se että kukaan ei lue näitä ja mua myös pelottaa se että joku lukee näitä. Haluaisin kuulla että joku tulis sanoon että "vitsihei sun tekstit on hyvii ja sul on hyvii ajatatuksia" mutta samalla en haluu että kukaan tulee keskustelemaan mulle näistä asioista. Koska yksi syy siihen miksi minä juuri kirjoitan näistä on se että ei tarvi puhua kenellekkään. Toinen syy miks mä haluan kirjottaa näitä on se että koen itse saavani siitä apua että kirjoitan ajatuksiani ylös. Mä toivon et jos joku lukee tätä tai näitä muita tekstejä niin että hän ymmärtää että nää asiat on mun omia mielipiteitä ja että vaikka ne olis erilaisia kun sun mielipiteet niin älä tuomitse niitä heti vaan yritä ymmärtää. ja haluun sanoa että sulla on oikeus erilaisiin mielipiteisiin, samalla tavalla kun mulla on oikeus näihin mielipiteisiin. 

Ajatusten oksennus

Muhun kai sattuu Haittaaks se, entiedä Sitä elämä on Ei mun kivulla ole väliä koska muita sattuu enemmän Jotain sattuu aina enemmän Joten onko vähemmällä väliä Nii, en haluis valittaa En muita satuttaa Mutta mitä jos en vaa jaksa enää Missä vaiheessa voin sanoa etten enää jaksa Kuka uskoo, ei kukaan Niin se aina menee Näin kaun oon tätä jaksana, itteeni raastanu Henkinen ja fyysinen iho riekalilla Jotkut huomaa Jotkut ei Ei väliä, ei mitään kuitenkaan tapahdu Kaikki on samaa vanhaa paska Elämän loppuun asti On se kai Kadotettu todellisuus ja niin edelleen Ku ei enää tunne itteekää Mikä lupa mulla on valittaa kun Afrikan lapset kuolee nälkeen Ihmiä tapetaan ja raiskataan Ihmisiä kuolee sodassa Joillakin ei oo vanhempia Mahdollisuutta kouluun Mahdollisuutta tulevaisuuteen Elämään Kun taas mulla on kaikki Olenko minä kiittämätön

Ajatuksia

Mistä mä voin tietää että näen itseni sellaisena kun olen Onko se oikea minä Vai onko oikea minä se millaisena muut näkevät minut Onko olemassa ees oikeata minää Vai onko niitä monta Ehkä minä näen yhfen totuufen ja muut toisen Ehkä niitä totuuksia on niin paljon kuin ihmisiä Tai ei ollenkaa Ehkä ei ees ole sellaista asiaa kuin totuus Koska totuus voi olla eri ihmisille erilaista Eri näkökulmia Mielipiteitä Rajauksia Uskomuksia Tunteita Päättelyitä Onko siitä haittaa jos oma minäni ja muiden minä ovat täysin etilaiset Vai onko sillä ees mitään väliä Ehkä se vaan on niinkun on Ehkä yhdessä ihmisessä on ns monta ihmistä Josta joku näkee yhden Ja joitakin ei ole vielä kukaan  nähnyt

Hetken mielijohteen ajatuksia

Mä en tuu koskaan oleen tarpeeks tälle mailmallalle Näille ihmisille En tarpeeks kaunis En tarpeeks viisas Enkä tarpeeks tyhmäkään, jotta voisin hyötyä siitä En tarpeeks laiha Enkä kumminkaan omista tarpeeksi persettä En tarpeeks sosiaalinen Hymyilen liian vähän, sellaiseksi ihmiseksi jota vois pitää mukavana Mulla on vähän ystäviä, mutta ei kuitenkaan niin vähän että voisin pitää itseäni "yksinäisenä sieluna", "oman tien kulkijana" En oo hyvä koulussa Mutten huonokaan Mä en oo koskaan ihmisten ensimmäinen vaihtoehto Enkä mä voi syyttää muita siitä Mä ymmärrän sen ihan täysin En mäkään valitsis itseäni Välillä on vaan vaikee hyväksyä se että on sitä mitä on Ja et tää on se millasena mä elän mun elämän Ja että se ei oo hohdokasta Mut niin se vaaan on Ihmisistä aina tuntuu että muut elää enemmän Ja että muiden elämä on enemmän sitä elämää Mul ei oo tarpeeksi rahaa että mua vois sanoo varakkaas Mutta toisaalta kuulun siihen etuoikeutettuun osaan...